Ahvenanmaanlampaat - osa Ahvenanmaan kulttuuriperintöä

Nämä lampaat ovat eläneet ja kehittyneet omaksi erikoisuudekseen aikojen alusta lähtien ahvenanmaalaisen saariston karuilla saarilla. Pitkään otaksuttiin, että ne olisivat olleet suomenlampaan omalaatuinen muoto, mutta perimän tutkimukset osoittivat, että ahvenanmaanlampaat ovat oma ainutlaatuinen rotunsa, jolla on erityisiä ominaisuuksia. Jonkin aikaa niitä kutsuttiin saaristolampaiksi, mutta rodun virallinen nimi on nykyään Ahvenanmaanlammas, erotukseksi muista saaristossa elävistä lampaista.



Ahvenanmaanlampaat ovat luonteeltaan vilkkaita ja uteliaita. Ne ovat mielellään laitumella yrttirikkailla luonnonlaitumilla. Sven-Olof Eriksson Godbystä Ahvenanmaalta kiinnitti huomionsa ahvenanmaanlampaiden erikoisuuteen jo 1980-luvulla. Hän alkoi kerätä tällaisi omalaatuisia lampaita eri puolelta Ahvenanmaata ja onnistui pelastamaan näiden saariston selviytyjien viimeiset jäänteet. Nämä sirot, vilkkaat ja usein sarvelliset, pitkävillaiset eläimet herättivät sittemmin yhä useamman lampaankasvattajan kiinnostuksen; nykyään on rekisterissä yli sata kasvattajaa. Näistä on noin kaksi kolmasosaa Manner-Suomessa ja loput Ahvenanmaalla. Myös Virossa on muutama katras.

Ahvenanmaanlammas on kestävä rotu, josta löytyy useammalla tavalla kerättyä tietoa Ahvenanmaalta useita vuosisatoja taaksepäin. Rotu kuuluu pohjoisten lyhythäntälampaiden alkuperäisimpiin kantoihin. Kooltaan eläimet ovat suhteellisen pieniä. Erikokoisia sarvia esiintyy noin puolella pässeistä ja noin neljänneksellä uuhista. Pienempiä sarvien aiheita esiintyy jonkin verran myös sarvettomilla yksilöillä. Rodun väritys on samalla tavalla vaihtelevaa kuin muilla alkuperäisillä pohjoisilla lammasroduilla. Rotu on suhteellisen sikiävä ja emo-ominaisuudet ovat yleensä hyvät. Teurasruhot ovat yleensä tyydyttäviä mutta rodun sisäinen vaihtelu on suuri vaihdellen hyvin pienistä eläimistä suhteellisen hyvin kasvaneihin yksilöihin. Villa koostuu kahdesta kerroksesta: hieno alusvilla ja vaihtelevan karkea päällyskarva. Villan laatu vaihtelee karkeasta hienoon, hienommassa villassa on usein hieno kiilto kun taas karkea villa voi vaikuttaa kiillottomammalta. Villaa on usein määrällisesti paljon. Nahat ovat usein hyvälaatuisia taljoiksi muokkaamista ajatellen.

Tyypillisiä ominaisuuksia

Ahvenanmaanlampaat ovat rakenteeltaan suhteellisen matalia ja kompakteja. Niillä on kevyt luusto. Sarvityyppejä on kolme: suuret ”vuohensarvet”; keskikokoiset, kestävät, tasaiset sarvet sekä pienet epätasaiset sarvet, jotka vaurioituvat helposti, vinoutuvat ja voivat jopa irrota. Ahvenanmaanlampaiden väriskaala on monivivahteinen. Värien välisiä vallitsevuussuhteita ei ole vielä kartoitettu. Päätyypit ovat valkoinen; harmaan eri sävyt joihin kuuluu myös erityinen tumman siniharmaa vivahde; beige jossa on joko punaruskea tai oranssi sävy; myös ruskeanharmaa ja ”riistanvärinen” sekä kokomusta. Monet yksilöt syntyvät mustina tai tummanharmaina mutta muuttavat väriä ensimmäisen elinvuotensa aikana. Yleensä ne vaalentuvat. Jalat ja pää säilyttävät useimmiten alkuperäisen värinsä. Valkoiset merkit päässä ja jaloissa ovat tavallisia, samoin kirjavat yksilöt. Turkki on usein väriltään tummin keskellä selkää ja vaalenee mahanalustaa kohti. Valkoiset mahanalukset, vaaleat kaulukset ja ”peilit” hännän ympärillä ovat myös suhteellisen tavallisia. Kahta tarkalleen samanväristä yksilöä tuskin löytyy. Ahvenanmaanlampaat ovat ketteriä eläimiä, jotka hyppelevät vuohimaisen jäntevästi kiveltä toiselle. Ne liikkuvat suurien alueiden yli ollessaan laitumella.